huiii... Aika vilistää ohi paljon nopeammin kuin olen osannut kuvitellakaan. Tännekin ehtii kirjoittamaan vain silloin tällöin.

Talvimyrsky tekee tuloaan ja kolistelee kattoa. Istun yksin olohuoneessa ja koitan keskittyä Pakoon (ja vähän myöhemmin 24:n ja CSI:n katsomiseen). Mies luki isommille iltasadun ja nukahti itsekin.

Kävin katsomassa tuonne makuuhuoneeseen hetki sitten ja pillahdin itkuun: nuorempi nukkuu minun paikallani eikä siis toiveita päästä tänäkään yönä nukkumaan omaan sänkyyn. Taannoisen yskän kourissa nukuin sohvalla jotten olisi herättänyt muuta perhettä, mutta nyt yskä on muisto vain. Ja silti joudun nukkumaan sohvalla, EI OLE REILUA!

Neuvolassakin kävin. Kaikki oli täysin kunnossa.